Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 

Yleistietoa

 
AuringonValon heimon idea muistuttaa osin Erin Hunterin luomaa Soturikissat-sarjan klaaneja. AuringonValon heimo eroaa kuitenkin monin tavoin kirjojen klaaneista aivan uudenlaisella ympäristöllä, säännöillä, rituaaleilla sekä historialla ja uskomuksilla.
 

Elämä heimossa

Heimo nimettiin kissojen muinaisten esi-isien mukaan. Legendojen mukaan heimon perustivat Aurinko ja Valo nimiset kissat. Uskotaan, että nämä kaksi kissaa olivat Taivaan jälkeläisiä, sillä nämä kissat omistivat uskomattomia voimia tavallisiin kissoihin nähden. Aurinko ja Valo on merkittävä osuus heimon elämässä. Kuoltuaan kissa vaeltaa läpi kirkkaan taivaan jättäen maan päällisen elämän liittyäkseen AuringonValon ikuiseen onneen. Aurinko ja valo symboloivat kissoille hyvyyttä, voimia ja iloa. Pimeys ja kuu sen sijaan ovat merkkejä pahasta, ja ne herättävät kissoille monenlaisia pelkoja. Esimerkiksi turkin väritykseltään mustat, tummanharmaat ja hopeat kissat ovat saaneet läpi heimon historian osakseen epäluuloa ja pelkoa. Sen sijaan Aurinkoa ja Valoa muistuttavia kissoja, oranssi- ja valkoturkkisia, on suosittu ja pidetty kauniina.
 
AuringonValon heimon kissat elävät ikivanhojen perinteiden mukaan, joka onkin heimon menestyksen salaisuus. Heimoa johtaa arvostettu tietäjä, jonka tehtävänä on suojella heimoa ja päättää sen asioista (lue lisää arvoasemista täällä). Myös heimon ulkopuolella elää kissoja. Monet näistä ymmärtävät pysyä kaukana heimon reviiriltä, mutta toiset saattavat lymyillä reviirillä. Heimossa rajoja tarkastetaan usein tunkeilijoiden varalta. Muita heimoja ei ole, mutta petoja alueella on. Heimossa pidetään hyvin huolta nuorimmista, ja vahvimmat taistelijat yleensä karkottavat reviirille eksyneet pedot.
 
Taistelijat järjestävät joka päivä vähintään neljä rajapartiota, joissa he tarkastavat heimon rajat. Kerran päivässä rajat on myös merkattava. Rajapartiota ovat aamu-, päivä, ilta- ja yöpartiot.
 
Heimolle ruokaa hankkivat saalistajat. Usein kuitenkin myös kouluttajat harjoittelijoineen saalistavat. Tuoreriista varastoidaan sille varattuun kiven koloon, riistasäilömöön.
 
Heimossa vallitsee tarkat ja hyvin säädetyt lait, joita jokaisen heimon jäsenen pennusta tietäjään tulisi noudattaa. Jokaisesta rikkeestä seuraa aina rangaistus. Jos kissa rikkoo toistuvasti sääntöjä, hänet voidaan erottaa heimosta, jolloin hänestä tulee heimon ulkopuolella elävä häädetty. Häädetyt joutuvat kuolemansa jälkeen Pimeyden ja Kuun vangiksi AuringonValon ikuisen onnen sijasta.
 

Saalis- ja petoeläimiä

Saaliseläimet

Hiiri on yksi heimon yleisimmistä saaliseläimistä. Hiiriä elää joka puolella heimon reviiriä, mutta erityisesti niitä on metsissä. Hiiret ovat vikkeliä ja nopeita jyrsijöitä. Taitava saalistaja väijyy hiirtä mahdollisimman äänettömästi, sillä hiiret tuntevat askeleet maanpinnassa erittäin herkästi.
 
 Kuva © polandeze/flickr
 
 
 
 
 
 
Myyrä on hiiren kaltainen pieni jyrsijä. Näitäkin eläimiä on runsaasti reviirin joka puolella. Hiirien tavoin myyrätkin aistivat saalistajat erittäin herkästi.
 
Kuva © nutmeg66/flickr
 
 
 
 
 
 
 
 
Kani on melko suurikokoinen saaliseläin. Ne ovat erittäin nopeita liikkeistään ja saalistajan on pyrittävä yllättämään ne. Kaneja elää erityisesti ylävirralla.
 
Kuva © Dulup/flickr
 
 
 
 
 
 
 
 
Orava on keskikokoinen saaliseläin. Oravat elävät metsissä ja välttelevät avointa maastoa. Nämä jyrsijät elävät puissa, mutta laskeutuvat toisinaan maahankin, jolloin niitä on helppo saalistaa.
 
Kuva © Ryan Lindsey/flickr
 
 
 
 
 
 
 
Kaloja elää pieniä määriä heimon reviirin joessa sekä lammessa. Kalojen pyydystämisessä tarvitaan kärsivällisyyttä ja nopeita refleksejä. Heimossa syödään harvoin kaloja, sillä monikaan ei osaa pyydystää niitä. Kalat, joita reviirillä elää, ovat melko pieniä.
 
Kuva © Tiit Hunt/Wikimedia Commons
 
 
 

 

 
Rastaat ja muut pienet linnut ovat heimon tyypillistä saalista. Lintuja on usein maaeläimiä vaikeampi saalistaa, sillä ne aistivat vaaran nopeasti ja hälyttävät vaarasta kimeillä varoitushuudoillaan.
 
Kuva © Hiyashi Haka/flickr
 
 
 
 
 
 

Petoeläimet

 

 

Pesukarhu on hieman kissaa suurempi petoeläin. Harvat pesukarhut astuvat kovin lähelle heimon leiriä, mutta etenkin nuoret yksilöt saattavat pitää kissoja helppona saaliina. Pesukarhut yrittävät yleensä vain napata kissojen pentuja, täysikasvuisten kimppuun ne käyvät harvoin. Kaksi kissaa riittää karkottamaan pesukarhun.
 
Kuva © mineapolis/flickr
 
 

 

 
Boa on erittäin vaarallinen peto. Nämä valtavat käärmeet lymyilevät puiden oksilla odotellen tilaisuutta hyökätä pahaa-aavistamattomien uhriensa kimppuun. Boat ovat kuitenkin melko harvinaisia ja käyttävät yleensä kissoja suurempia eläimiä ravinnokseen. Yhden boan karkottamiseen tarvitaan vähintään neljä kokenutta taistelijaa.
 
Kuva © Reinaldo Aguilar/flickr
 
 

 

 
Ilves muistuttaa ulkonäöltään suurikokoista kissaa tupsukorvilla ja lyhyellä hännällä. Ilvekset eivät ole kovin yleisiä heimon reviirillä, mutta Hämärämetsässä täytyy aina olla varovainen niiden varalta. Ilvekset pystyvät helposti tappamaan täysikasvuisen kissan ja niiden häätämiseen tarvitaan ainakin kolme taistelijaa.
 
Kuva © Nasunen/AuringonValo
 
 

 

 
Kojootti on koiramainen olento, joka on pari kertaa kissaa suurempi. Kojootit hyvin nopeita liikkeistään ja toisinaan ne saattavat elää lajitoveriensa seurassa. Kojootit elävät ylävirran niityllä ja liikkuvat öisin. Yhden kojootin karkottamiseen tarvitaan ainakin kaksi taistelijaa.
 
Kuva © Rich Miller/Flickr
 
 
 

 

 

Nimet

AuringonValon heimon jäsenillä nimet merkitsevät paljon. Nimi kuvaa yleensä kissan ulkonäköä, toisinaan luonnettakin. Esim. ”Pilvi” voi kuvata valkeaturkkista kissaa ja ”Myrsky” äkkipikaista kissaa. Nimi on yksiosainen sana, jonka kissat tuntevat, se voi olla esim. jokin eläin, kasvi tai luonnon ilmiö. Täytyy huomioida, että kissat eivät voi nimetä toisiaan sellaisien asioiden mukaan, joita he eivät tiedä esim. lunta ei esiinny mihinkään vuodenaikaan heimon asuinpaikalla eikä kissa voi siten saada nimeään sen mukaan.
 
Mikäli heimon ulkopuolella syntynyt kissa liittyy AuringonValon heimoon, tälle voidaan antaa uusi nimi, ellei kissa itse halua pitää vanhaa nimeään. Kissat, jotka ovat syntyneet heimon ulkopuolella eivätkä ole koskaan kuuluneet heimoon eivät noudata nimeämisperinteitä, vaan heidän nimensä voi olla melkein mikä vain. Heimosta häädetyt kissat voivat säilyttää heimonimensä, mutta voivat myös halutessaan vaihtaa sen.

Kasvillisuus metsissä

AuringonValon heimo sijoittuu trooppiselle sademetsävyöhykkeelle, joskaan koko reviiri ei ole sademetsää. Reviirin toisella laidalla Lehtimetsän alueella (lue lisää reviiristä täällä) kasvaa tiheä ja korkeita puita kasvava sademetsä.
Seuraavat lajit ovat tyypillisiä Lehtimetsän kasveja:
- Ananaskasvit
- Orkideat
- Saniaiset
- Sammalet
- Palmut
- Ruusukasvit
 
AuringonValon heimon reviirin saarelta löytyy myös havumetsää, jota kutsutaan Hämärämetsäksi. Hämärämetsän kasvit poikkeavat täysin Lehtimetsän kasveista.
Hämärämetsän lajeja:
- Männyt
- Kuuset
- Lepät
- Pajut
- Jäkälät
- Varpukasvit
 
Wikipediasta voit lukea lisätietoa näistä kasveista.

Lääkkeitä ja sairauksia

Jokaisen harjoittelijan koulutukseen kuuluu muutaman sairauden ja lääkkeen tunnistus sekä yrttien käyttö. Heimossa ei ole parantajaa ja yleensä vain pienimmät vammat tai sairaudet voidaan hoitaa.

Tunnetut lääkkeet

Unikko: Unikko on helposti tunnistettava kukkakasvi, jolla on suuri punertava kukinto. Unikon siemenkodat kypsyvät pian kukinnan jälkeen, jolloin ne täyttyvät pienistä mustista siemenistä.
Unikko on yleinen kasvi heimon reviirillä ja sitä löytyy erityisesti niityltä ja metsien reunassa.
Pureskeltuna unikon siemenet lievittävät kipua ja auttavat unen saannissa.
 
Kehäkukka: Kehäkukka on yleensä oranssikukallinen tai keltakukallinen. Ne kasvavat usein suurissa joukoissa kosteilla paikoilla. Kasvin vihreät lehdet voidaan pureskeltuna levittää haavoille ja käyttää pysäyttämään veren vuodon. Kehäkukalla voidaan myös parantaa tulehduksia.
 
Hierakka: Hierakka on suurehko ruohokasvi, joita kasvaa Lehtimetsässä ja niityllä. Hierakoiden lehdet ovat maultaan happamia ja suolaisia. Hierakan juuria voidaan käyttää haavojen puhdistukseen levittämällä niitä kipeälle alueelle. Juurista voidaan myös valmistaa haude hiertyneitä polkuanturoita varten. Hierakka nopeuttaa myös aineenvaihduntaa ja helpottaa mahakipuja.
 
Hämähäkin seitti: Hämähäkin seittiä löytyy joka puolelta reviiriä, mutta yleensä hämähäkit kutovat verkkonsa varjoisiin onkaloihin, kuten kiven koloihin. Hämähäkin seitti on hätäensiapu tyrehdyttämään veren vuodon, mutta kehäkukalla haavat voidaan parantaa. Hämähäkin seittiä voidaan kerätä kietomalla sitä varovasti käpälän ympärille.
 
Hiiren sappi: Hiiren sappi on hiirten erittämää pahanhajuista nestettä, jota käytetään punkkien poistoon. Neste valutetaan sammaleeseen ja sammaleella painellaan kohtaa, johon punkki on tarttunut. Käytön jälkeen tassut olisi suotavaa pestä vedessä, ei kielellä, sillä sappi on erittäin pahanmakuista ja maku jää muutamaksi päiväksi.

Sairaudet ja vammat

Yskät: Vaikka heimon asuinsijoilla ei tule talvea, yskää voi esiintyä kuumallakin säällä. Pennuilla ja ikääntyneillä kissoilla yskät ovat yleisimpiä, mutta harvoin kovin vakavia. Tauti tarttuu helposti, joten sairaustavan kissan on pysyteltävä kauempana muista. Kissat eivät tunne yskän hoitoon käytettäviä yrttejä, ja yleensä sairaus häviää itsestään, kun kissan annetaan levätä.
 
Nestehukka ja auringonpistokset: Nestehukka ja auringonpistokset ovat kuumuuden tuomia sairauksia. Nestehukka johtuu yleensä liian vähästä juonnista kuumalla säällä ja sen oireita ovat huimaus ja uupumus. Tämän välttämiseksi kuumalla säällä on muistettava juoda tarpeeksi.
 Kissa voi altistua auringonpistoksille, mikäli hän on liian kauan suorassa auringon paisteessa. Auringonpistoksia tulee herkimmiten alueille, joissa turkki on ohutta, kuten korviin tai kuonoon. Oireita ovat päänsärky ja huimaus. Auringonpistoksen saaneen kissan on saatava levätä vähintään päivän.
 
Mahakipu ja myrkytykset: Mahakivut ovat melko yleisiä. Mahakivun aiheuttajia ovat yleensä liika- tai liian vähäinen syöminen, toinen sairaus tai myrkytys. On tärkeää tunnistaa, mistä kipu johtuu selvittämällä mahdollisia muita oireita. Myrkytyksen kohdalla on pyrittävä oksentamaan ja siihen auttavat yleensä kuivat heinän korret ja ruoho. Myrkytyksen aiheuttajia voivat olla myrkylliset kasvit ja eläimet, pilaantunut riista ja likainen vesi. Mahakipua voidaan lievittää myös hierakalla.
 
Veren vuodot: Veren vuodot ovat melko yleisiä ja eivätkä yleensä kovin vakavia. Pieni verenvuoto voidaan hoitaa hämähäkin seitillä, suuremman kohdalla on käytettävä kehäkukkahaudetta. Joskus veren vuoto voi olla niin iso, ettei sitä voida parantaa. Tällöin on parasta antaa unikon siemeniä, jotta kissa kokosi mahdollisimman kivuttoman kuoleman.
 
Tulehdukset: Jos haava on jäänyt puhdistamatta tai sitä ei ole suojattu rasitukselta, haava tulehtuu herkästi, jolloin siitä voi tulla erittäin kipeä. Puhdistamattomat haavat parantuvat huonosti ja niistä voi jäädä pysyviä arpia. Haavoja voidaan puhdistaa kielellä, mutta hierakka on tätä parempi vaihtoehto.
 
Tikut: Usein puista ja pensaista voi tarttua polkuanturoihin teräviä piikkejä. Yleensä kissa saa tikun irti omin avuin, mutta toisinaan tarvitaan toisen kissan apua. Kissan tulisi varoa astumasta jalalla, johon piikki on jäänyt. Kehäkukasta valmistetulla hauteella voidaan hoitaa tikusta jäänyttä haavaa.
 
Loiset: Loiset ovat ikävä vaiva, etenkin vanhoilla kissoilla. Loisia voidaan ehkäistä vaihtamalla makuualusia riittävän usein ja huolehtimalla turkistaan. Kirput voidaan tappaa puraisemalla, mutta jos kissa ei ylety loiseen itse siihen tarvitaan toisen apua. Punkkien poistoon tarvitaan sammalta, joka on kostutettu hiirensapella ja yleensä kissa ei itse poista punkkiaan. 
 
Sokeutuminen ja kuuroutuminen: Joskus kissa voi syntyessään olla kuuro ja/tai sokea, mutta yleensä ne tulevat jäljimmiten. Kuuroutuminen tulee usein iän myötä ja sokeutua voi tappeluissa. Kuuroutuessaan tai sokeutuessaan kissa voi siirtyä ennenaikaisesti lepopäiville, sillä kuurot ja sokeat kissat eivät yleensä voi enää vammautumisensa jälkeen osallistua tavanomaisiin askareisiinsa.
 
Luunmurtumat: Korkeat pudotukset tai taistelut voivat johtaa luunmurtumiin. Luunmurtumista paraneminen voi kestää muutaman kuun. Silloin tulisi välttää rasittamasta murtunutta aluetta. Luunmurtumat voivat rajoittaa kissan osallistumista päivittäisiin askareisiinsa. Usein kissat sitovat murtumia kaisloilla tai kasvin osilla. 
 
 
 
 
 
©2020 AuringonValo - suntuubi.com